Pariisin ilmastosopimus tuli voimaan – riittävätkö kansalliset toimet?

Pariisin ilmastosopimus tuli voimaan 4.11. Sopimuksessa maat sitoutuivat tavoitteeseen pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa asteessa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkivät toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen. Pariisin sopimus ei sisällä määrällisiä päästövähennysvelvoitteita vaan osapuolet sitoutuvat sopimuksessa valmistelemaan ja saavuttamaan kansalliset päästötavoitteet. Pariisin sopimuksen merkitys on suuri, vaikka se ei olekaan kaikilta osin kovin yksityiskohtainen.

Tänään alkaa ilmastokokous Marrakechissa.  Oleellista on, miten maat pystyvät kiristämään tavoitteitaan ja miten kanavoidaan lisää rahoitusta ilmastotoimille. Marrakechin neuvotteluissa on esillä esimerkiksi kansallisten ilmastotoimien toteuttaminen. Suomessa onkin valmisteilla energia ja ilmastostrategia, jonka valmistelusta julkaistiin uutinen, että hallitus aikoo kieltää kivihiilen käytön. Ehdotus on herättänyt keskustelua puolesta ja vastaan. Ainakin olisi tärkeää, että kivihiilen kieltämisestä ei seuraa turpeen käytön lisääntyminen. Näin kuitenkin näyttää käyvän. Periaatteessa kivihiilen kielto on oikean suuntainen toimi, mutta asioiden kieltäminen kuulostaa yleensä houkuttelevammalta kuin mitä käytäntö lopulta osoittaa järkeväksi. Tarvittava energiaremontti edellyttäisi kivihiilen kiellon lisäksi muita merkittäviä päätöksiä esimerkiksi turpeen ja öljyn käytön suhteen.

UNEPin  tuoreen raportin mukaan maailman lämpötila on nousemassa 3,4 astetta tällä vuosisadalla ja vuoden 2030 päästöt olisivat 12-14 gigatonnia ylempänä tasoa, jolla lämpeneminen voitaisiin rajoittaa 2 asteeseen. Lisää toimenpiteitä, myös meillä Suomessa, siis tarvitaan kiireesti.

Intoa ja menestystä Marrakechiin Suomen neuvottelijoille.

Kategoria(t): ilmastopolitiikka | Kommentoi

KELA kiertotalouden asialle?

Vaatteet ja tekstiilit ovat taas esillä, kun Espoossa avattiin uusi keräyspiste tekstiileille. Moni kuluttaja toivottaa keräyspisteen varmasti tervetulleeksi. Keräyspisteen kautta voi myydä vanhat laadukkaat merkkivaatteet, lahjoittaa hyväkuntoiset muille käyttöön tai toimittaa käyttökelvottomat vaatteet kierrätykseen. Itse pitää vain osata arvioida, mikä tekstiili on laadukasta, hyväkuntoista tai käyttökelvotonta.

Kiertotalouden näkökulmasta vaatteita on miettinyt myös tanskalainen Vigga. Vigga on vauvanvaatteiden vuokrausfirma. Asiakas tilaa paketin vauvanvaatteita, jotka vaihdetaan uusiin lapsen kasvaessa. Vuokrausaikaa säädetään asiakkaan tarpeiden mukaan, sillä vauvat eivät kasva jatkuvasti samaa tahtia eli joitakin vaatekokoja voi käyttää pidempään, kun taas osa jää nopeammin pieneksi. Vigga kertoo sivuillaan, että jos esimerkiksi vauvan potkupukua käytetään seitsemän kertaa ennen kuin se jää pieneksi, ei sillä enää ole merkitystä, kuinka ekologisesti potkupuku on alun perin tuotettu. Vaatteen käyttöikä jää kerta kaikkiaan liian lyhyeksi.

Vigga mainostaa vaatteitaan laadukkaiksi ja kiertotalouden periaatteiden mukaan suunnitelluiksi. Viggan vaatteilla on GOTS-sertifikaatti ja yritys pesettää vaatteet Joutsenmerkityssä pesulassa ennen seuraavalle asiakkaalle lähettämistä. Loppuun kuluneet vaatteet käytetään uusien valmistukseen. Kuukausihinta Viggan vaatesetille on 359 kruunua eli alle 50 euroa. En nopealla selaamisella löytänyt Viggan nettisivuilta tietoa, voiko vaatteita tilata myös Tanskan ulkopuolelle.

kelapakkaus

Viggasta tulee väkisin mieleen KELAn äitiyspakkaus, jonka moni suomalainen perhe vauvalleen tilaa ja jonka saa ilmaiseksi. Mikäli kiertotalouden idea todella lähtee leviämään, tulee Suomenkin markkinoille varmasti Viggan kaltaisia toimijoita. Koska meillä jo on KELAn äitiyspakkaus, voisi siihen helposti yhdistää kiertotalouden idean. KELA voisikin ryhtyä lastenvaatteiden kiertotalouden veturiksi vaikkapa jonkin yksityisen toimijan avulla. Kelan sivuilla todetaan, että Kela ei voi myydä äitiyspakkausta, sillä se ei ole kaupallinen tuote. Pakkaus on äitiysavustuslain mukainen sosiaaliturvaetuus, jonka tuotteet on kilpailutettu EU-lainsäädännön mukaan. Uskon kuitenkin, että jos on tahtoa, niin joku järkevä ja toteutettavissa oleva malli yhdistää kiertotalousajattelu ja KELAn äitiyspakkaus kyllä löytyy.

Varmaan harva olisi Suomessa valmis maksamaan tismalleen Viggan kaltaisesta palvelusta, kun vauvan alkupaketin saa äitiyspakkauksen muodossa ilmaiseksi. Mutta hieman isompien lasten kohdalla kysyntää varmasti olisi. Lisäksi mikäli valinnanvapaus lisääntyisi ja omaan pakkaukseensa voisi poimia mallistosta mieleisiään vaatteita, voisi moni siitä jotakin maksaakin. Ihmisillä yleensä kuitenkin on halu erottautua ja pukea myös lapsensa persoonallisesti. Kestovaippojen vuokrauspalvelulle voisi myös olla kysyntää ja sellaisia jo lieneekin. Vuokrattavia vauvan sänkyjä olen nähnyt mainostettavan ja varmaan muutakin lapsitarviketta voi vuokrata.

Jonkunlainen markkinarako olisi varmasti palvelulle, jossa välttäisi pieneksi jääneiden vaatteiden pesemisen, lajittelun kierrätykseen tai valokuvaamisen nettiin myyntiä varten. Suomi pursuaa käytettyjä lastenvaatteita. Kiertotalouden ajatukseen perustuvassa lastenvaatepalvelussa jätehuolto olisi valmiiksi järjestetty, eikä tarvitse itse miettiä mitä tehdä loppuun kuluneelle vaatteelle. Vaatteita voisi myös korjata yrityksen puolesta.

Jätteeksi päätyvät lastenvaatteet ovat toki määrällisesti vähäisempi ongelma verrattuna vaikkapa rakennusmateriaaleihin ja rakennusjätteisiin. Kiertotaloudessa myös niin sanonut alhaalla roikkuvat hedelmät kannattaa kuitenkin poimia. Kiertotalous ei toteudu vain ylhäältä päin politiikkatoimia ja lainsäädäntöä viilaamalla ja isoin askelin. Kukaan ei lisäksi osaa ennustaa, mitkä teot varmimmin muuttavat ihmisten ajattelutapoja ja käyttäytymistä ja avaavat ovia paljon suuremmille kiertotalouden teoille. Olisi se kansainvälisestikin kiinnostavaa, että Suomen KELA edistäisi kiertotaloutta.

Kategoria(t): arkielämä ja ympäristö, Jätepolitiikka, kestävä kulutus, kiertotalous, Materiaalitehokkuus | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi

Tekemättä ei voi jättää: Ilmastosopimus. Nyt -seminaarin antia

Ympäristöministeriö järjesti viime viikolla mainion ja ajankohtaisen ilmastoseminaarin ”Ilmastosopimus. Nyt”. Yksi kiinnostavimmista puheenvuoroista oli Antti Savilaakson, joka on työskennellyt vastuullisen sijoittamisen parissa kymmenen vuotta, muun muassa Nordeassa ja nykyään Lontoossa MSCI ESG Researchilla. Savilaakson mukaan ilmastonmuutos tulee radikaalisti vaikuttamaan tapaan, jolla pääoma jakautuu, sekä tapaan jolla sijoittajat sijoittavat. Ilmastonmuutos on jo jokaisen sijoittajan agendalla, mutta eri tavoin. Toisaalta ilmastonmuutos nähdään sijoitusmaailmassa uhkana ja toisaalta mahdollisuutena. ilmastonmuutos on kallis uhka, mutta sen torjuminen luo liiketoimintamahdollisuuksia. Ilmastonmuutos myös tekee joistakin yrityksistä sijoituskelvottomia. On olemassa liiketoimintamalleja, joilla ei ole tulevaisuutta, mutta toisilla taas on. Irtaantuminen fossiilisijoituksista on vahva viesti markkinoille. Savilaakson mukaan öljy-yhtiöiden investoinnit ovat vuosittain 500 miljardia euroa, mutta niistä vain alle prosentti menee uusiutuviin energianlähteisiin. Miten tämä pääoma voisi allokoitua uusiutuviin voimakkaammin? Savilaakso painotti hiilipäästön hinnoittelua. Sijoittajat seuraavat ilmastoneuvotteluja tarkkaan ja vaativat ilmastosopimusta. Selkeitä pelisääntöjä tarvitaan. Päästökaupan alku loi epävarmuutta ja hermostuneisuutta, markkinat kuitenkin kaipaavat varmuutta tulevaisuuden suunnasta ja siksi hiilipäästölle pitää olla hinta. Itse pohdin, että jos riittävän korkean hinnan asettaminen hiilipäästöille olisi yksinkertainen konsti, olisi se jo tehty. Haluavatko kaikki hiilen hintaa peräänkuuluttavat tahot todella, että sellainen ja vielä riittävän korkea asetettaisiin? Vai onko se vain helppo vaatimus esittää, kun tiedetään että toteuttaminen on vaikeaa, kuten Greenpeacen Kaisa Kosonen huomautti seminaarissa.

Suomen pääneuvottelija Harri Laurikka kertoi, että Pariisin neuvotteluja varten toimitettujen maiden päästövähennyspanosten osuus on jo noin 60-70 prosenttia maailman päästöistä. (Lisää panoksia ilmoitetaan koko ajan ja tänään kattavuus on jo yli 70 prosenttia päästöistä.) EU:n komission ilmastoneuvotteludelegaation vetäjä Elina Bardram huomautti, että G20-maat kattavat ¾ maailman päästöistä, mutta yhä on G20-maita joiden päästövähennyssitoumukset puuttuvat.

Mika Sulkinoja Greenstreamiltä esitteli tuoretta tutkimusta suomalaisten ilmastoasenteista. Kyselyn mukaan suuri osa suomalaisista on sitä mieltä, että kansainvälisen yhteisön tulisi tehdä kaikkensa lämpötilan nousun rajoittamiseksi kahteen asteeseen ja että kunnianhimoisia toimia tarvitaan pikaisesti. Kyselyn tiivistelmässä todetaan: ”Kyselytutkimuksessa havaittiin selkeä yhteys tietotason, huolestuneisuuden ja toimenpiteiden kiireellisyyden välillä. Mitä enemmän tietoa ilmaston lämpenemisestä ilmiönä on, sitä enemmän siitä ollaan huolestuneita ja sitä voimakkaampiin ja kiireellisempiin toimiin ollaan valmiita. Keski-ikäiset miehet tietävät ilmiöstä vähiten ja ovat vähiten valmiita toimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Nuoret ja naiset ovat valveutuneempia, huolestuneempia ja valmiimpia toimiin.”

Oivallisesti järjestetyissä paneelikeskusteluissa esille nousi esimerkiksi julkisen rahan tärkeys ilmastokysymyksessä, sillä erityisesti sopeutumistoimia eivät yksityiset innostu rahoittamaan. Hyvää keskustelua oli myös oikeudenmukaisuudesta sekä siitä miten neuvotteluja tuetaan ulkopuolelta ja esimerkiksi kaupunkien roolista.

Ilmastovanhempien puheenjohtaja Tapio Pesolan puheenvuorot olivat minusta tärkeitä ja toivat hyvin esiin sen turhautumisen, johon huoli ilmastosta ja riittämättömistä poliittisista toimista ilmastonmuutoksen torjumiseksi johtaa. Ilmastonmuutoksen mekanismit voivat myös olla hankalia ymmärtää. Asiaa ei todellakaan voi sysätä yksittäisten kansalaisten harteille. Ilmastovanhemmat ovat saaneet mukavasti julkisuutta asialleen ja tekevät tärkeää työtä.

Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista helpottavat toimet ovat aivan erityisesti asioita, joista meillä ei ole varaa laistaa. Kuten nykyään suosittu sanonta kuuluu: ”Tekemättä ei voi jättää”.

Kategoria(t): ilmastopolitiikka | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Kiertotalousoppia

papiroen

Kevään kuumin aihe ympäristöalan seminaareissa on kiertotalous. Olen osallistunut parin viikon sisällä kahteen eri tahon järjestämään kiertotalousseminaariin ja päällimmäiseksi jäi mieleeni, että keskustelut olivat hyvin samankaltaisia, vaikka toisessa osallistujina oli lähinnä yliopiston opiskelijoita ja ympäristöalan tutkijoita ja toisessa enemmän yritysten edustajia, konsultteja ja virkamiehiä. Kiertotalous ei siis ole vaikea käsite, vaan tuntuu olevan hyvinkin hallussa.

Kiertotalous on tulossa mukaan myös koulujen kestävän kehityksen opetukseen. Emmi Jeskasen pro gradu –työssä on käsitelty kiertotaloutta puun käytön näkökulmasta. Jeskanen pohtii, miten kiertotalous kontekstina voidaan toteuttaa (kemian) kouluopetuksessa mielekkäästi. Kiertotalous-käsite ei toistaiseksi esiinny oppikirjoissa.

Kiertotalous on enemmän kuin pelkkä konsepti

Pohjoismaiden ministerineuvoston  jäteryhmä  järjesti kiinnostavan workshopin kiertotaloudesta Kööpenhaminassa 28.4.2015. Avauspuheenvuoroissa Ellen McArthur Foundationin Sandy Rodger huomautti, että kukaan ei sano, että lineaarista taloutta tulisi jatkaa, mutta kuitenkin esimerkiksi neitseelliset materiaalit ovat vielä monesti halvempia kuin kierrätetyt ja yksittäiselle yritykselle lineaaritalous voi näyttää houkuttelevammalta. Rodger korosti, että kiertotalous ei ole pelkkä konsepti, vaan jo tapahtumassa oleva asia. Alueellisen tason merkitys on olennainen, sillä kiertotaloutta on Rodgerin mukaan usein helpompi edistää alueellisella tasolla. Lundin yliopiston professori Oksana Mont kysyi omassa puheenvuorossaan, että määrittelemmekö itsemme enemmän kuluttajiksi kuin kansalaisiksi? Tutkimuksissa on havaittu, että kuluttaja-sanan käyttö kansalaisen sijaan on lisääntynyt julkaisuissa 1950-luvulta lähtien.

Aamupäivän työpajoissa keskusteltiin kiertotalouden liiketoimintamallien piirteistä, trendeistä ja mahdollisuuksista (ja kyllä esteistäkin keskusteltiin). Osallistujat oli jaettu seuraaviin työryhmiin:

  1. tuotesuunnittelu (tuotteiden kestävään suunnitteluun perustuvat liiketoimintamallit)
  2. palvelut (tuotteiden ja palveluiden vuokraamiseen perustuvat liiketoimintamallit)
  3. prosumers (Onkohan tälle termille muuten olemassa hyvää suomennosta? Tarkoittaa siis liiketoimintamalleja, joissa kuluttajat ovat myös esimerkiksi ruoan tai energian tuottajia)
  4. yhteiskulutus (tavaroiden ja palveluiden jakamiseen perustuvat liiketoimintamallit)
  5. korjaaminen (tavaroiden korjaamiseen liittyvät liiketoimintamallit)
  6. uudelleenkäyttö (materiaalien ja tavaroiden uudelleenkäyttöön perustuvat liiketoimintamallit)

pöytäkoriste(kuvassa jätteistä tehty pöytäkoriste)

Iltapäivän sektorityöpajoissa ideoitiin uusia liiketoimintamalleja, mahdollisuuksia ja politiikkasuosituksia. Käsitellyt sektorit olivat:

  • ruoka
  • tekstiilit
  • elektroniikkalaitteet
  • huonekalut
  • rakentaminen
  • pakkausala

 

Kiertotalouden ohjauskeinot

Paneelikeskustelussa keskusteltiin kiertotalouden ohjauskeinoista. Mitään kovin uutta ja mullistavaa en kuullut esitettävän. Osa keskustelijoista asetti odotuksia EU:n uudelle kiertotalousehdotukselle, joka julkaistaneen syksyllä. Tuotesuunnittelun ja taloudellisen ohjauksen merkitys nousivat keskustelussa esille.

Professori Mont peräänkuulutti systeemisen muutoksen tarvetta sekä taloudellisen ohjauksen käyttöä. Hän huomautti myös, että on tärkeää säilyttää kuluttajien luottamus jätteiden keräyssysteemiin sekä tuottaa tietoa kiertotaloudesta kuluttajille ja yrityksille. Nick Morley Oakdene Hollins Research and Consultingista esitti, että jätteen käsite on relevantti vain, kun on jokin ympäristöriski kyseessä ja muutoin tulisi niitä kohdella tuotteina. Birgit Munck-Kampmann Copenhagen Resource Institutesta toivoi, että korkeampien kierrätysasteiden tavoittelun sijaan fokus olisi ekologisessa tuotesuunnittelussa. Jonas Engberg Ikeasta totesi, ettei Ikea pelkää sääntelyä, vaan vaihtelevaa sääntelyä. Hänestä tarvitaan pitkän aikavälin tavoitteet kiertotaloudelle. Ekodesign-direktiivi on myös hyvä väline. Tanskan parlamentin ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Lone Loklindt ehdotti kemikaalien käytön verottamista. Pohjoismaiden ministerineuvoston jätetyöryhmän puheenjohtaja Sanna Due korosti tuotesuunnittelun merkitystä, sillä noin 80 prosenttia tuotteiden ympäristövaikutuksista määräytyy jo suunnitteluvaiheessa.

Kysymykseen, miten auttaa pk-yrityksiä kiertotalouden saralla panelistit vastasivat muun muassa korostamalla julkisten hankintojen roolia ja yhteistyötä kuntien kanssa. Pienille yrityksille kiertotalouden systeeminen muutos voi olla ketterämpää toteuttaa kuin isommille yrityksille. Lisäksi huomautettiin, että pitää voida luottaa, että uudelleenkäyttöön menevien elektroniikkalaitteiden sisältämät tiedot hävitetään kunnolla. Kiertotaloudelle vastakkaiseen suuntaan toimivia kannusteita todettiin olevan aika paljon.

Lopuksi panelisteilta kerättiin ehdotuksia siitä, mitä Pohjoismaiden ministerineuvoston tulisi tehdä kiertotalouden saralla. Panelistit ehdottivat esimerkiksi, että pitäisi keskittyä relevantteihin sektoreihin, kuten rakentamiseen. Lisäksi tarvitaan selvityksiä erilaisista kiertotalouden liiketoimintamalleista. Tavoitteeksi tulisi asettaa, että Pohjoismaat olisivat yhteinen markkina-alue esimerkiksi muoveille.

Videon workshopista voi katsoa täällä. Päivän aikana keskustelujen antia tiivistettiin myös piirroksiksi.

Tiede ja kiertotalous

Kiertotalous oli aiheena myös Henvi Science Day –tapahtumassa Helsingin yliopistolla 21.4.2015. Päivän esitykset löytyvät täältä. Päivän aikana keskusteltiin esimerkiksi seuraavista aiheista:

  • miten yhteiskunta hyötyy kiertotaloudesta
  • mitä esteitä on kiertotaloudelle
  • mitä seurauksia kiertotaloudesta on yhteiskunnalle ja ympäristölle
  • iltapäivän työpajoissa keskityttiin erityisesti ruokaan ja kiertotalouteen

Mainostan vielä SYKEn  policy briefiä kiertotaloudesta ja tutkimuksesta. SYKEn mukaan Suomen haasteena on ottaa oppia kotimaisista ekotehokkuuden menestystarinoista, mutta yksittäisten tuotantoprosessien sijaan muuttaa jatkossa koko tuotanto- ja kulutusjärjestelmää. SYKE nostaa älykkäät kaupungit kiertotalouden kannalta kriittiseksi tekijäksi, sillä maailman väestöstä jo yli puolet asuu kaupungeissa. SYKEn listaamien tärkeiden tutkimustarpeiden perään lisäisin listan erilaisia käytännön kokeiluja ja konkreettisia jo toimivia kiertotalouden liiketoimintamalleja.

Kategoria(t): Jätepolitiikka, kiertotalous, Materiaalitehokkuus, pohjoismainen yhteistyö, tuotepolitiikka | Avainsanat: , , , , , | Yksi kommentti

Kiertotalouden mahdollisuuksista

EU-komissio antoi kesällä tiedonannon kiertotaloudesta ja lisäksi Suomessa yrityksistä ja muista tahoista koostunut koalitio julkaisi niin ikään kesällä oman julkilausumansa aiheesta. Kiertotalous on nyt todella pinnalla. Toivottavasti tästä seuraa paljon konkreettista, sillä yhteiskuntamme on minusta melko kaukana kiertotaloudesta, enkä tarkoita nyt niinkään jätehuoltoa, vaan laajemmin koko materiaalista maailmaamme. Sitran uudessa selvityksessäkin todetaan, että edelläkävijät saavat suurimmat taloudelliset hyödyt, laitetaan siis hihat heilumaan asian eteen.

Kiertotalous on paljon muutakin kuin kierrätystä ja itse asiassa suurin innovaatiopotentiaali lienee syklin aiemmissa vaiheissa, kuten materiaalitehokkuudessa ja jätteen synnyn ehkäisyn keinoissa. Tähän viittaa myös Sitran selvitys Kiertotalouden mahdollisuudet Suomelle.

Selvityksessä painotetaan, että kiertotalous parantaa kansantalouden kasvua, kun toimialojen kilpailukyky kasvaa ja innovaatiot lisääntyvät ja että kiertotalous ei tarkoita kulutuksen tai elintason laskua. Kiertotalous on yrityksille uudistumismahdollisuus. Sitran selvitys korostaa, että Suomi on jo kiertotalouden alueella edistyksellinen. Kuitenkin siinä on tunnistettu 1,5–2,5 miljardin euron edestä kiertotalousajattelun tuomia uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Kiertotaloudessa jätettä ei enää synny, vaan ylijäämämateriaalit ovat raaka-ainetta seuraavalle toimijalle. Tuotteet suunnitellaan siten, että ne ovat uudelleen käytettävissä ja kierrätettävissä, uusiutumattomia luonnonvaroja korvataan uusiutuvilla, tuotteita korvataan palveluilla ja energia tuotetaan uusiutuvilla energialähteillä. Kiertotaloudelle luovat tarvetta laajat megatrendit, kuten luonnonvarojen niukkuus ja raaka-aineiden hintojen nousu ja huoli saatavuudesta, maapallon väestön kasvu ja elintason nousu, erityisesti keskiluokan kasvu globaalisti.

Selvitys peräänkuuluttaa käyttäjälähtöisiä liiketoimintamalleja, joissa tarjotaan asiakkaille lisäarvoa ja palveluita tavaroiden omistamisen sijaan. Suurin kiertotalouden arvopotentiaali ei ole ainoastaan materiaalivirroissa tai jätteissä, niitä arvokkaampia hyödyntämistapoja ovat laitteiden huolto, uudelleenkäyttö ja uudelleenvalmistus. Raaka-aineet ovat vain osa tuotteiden kustannuksista ja arvosta. Selvityksen mukaan lähtökohtana tulisi olla arvon mahdollisimman tehokas kierto ja jätteen synnyn ehkäisy, ei jätteen määrällisesti mahdollisimman suuri hyödyntäminen raaka-aineena tai energiana.

Selvityksessä kiertotalous toimii näkökulmana, joka yhdistää palvelumallit, modularisaation sekä teollisen internetin käytettyjen tuotteiden koko kierron hallintaan. Arvioimalla eri alojen potentiaalia on päädytty arvioon 1,5-2,5 miljardin euron uusista liiketoimintamahdollisuuksista. Ja arvioon sisältyy vain viiden alan potentiaalit (konepajateollisuus, paperiteollisuus, elintarviketeollisuus, yksityinen kulutus, rakennusteollisuus). Arviossa ei ole mukana uusien, nyt vielä tuntemattomien teknologioiden tuomia mahdollisuuksia. Muista kiertotalouden mahdollisuuksien kannalta relevanteista toimialoista selvityksessä mainitaan biokaasun tuotannon edistäminen, uusiutuvat raaka-aineet kemianteollisuuden arvoketjuissa (esimerkiksi liimat ja pinnoitusaineet, jotka eivät haittaa tuotteiden kierrätysprosesseja), kemikaalien leasing-toiminta, ja teräksen tuotanto. Kotitalouksien osalta on arvioitu jakamistalouden ja second hand –markkinoiden mahdollisuuksia. Näkökulma rajoittuu keinoihin parantaa jo olemassa olevien tuotteiden kiertoa. Tuotesuunnittelun ja -politiikan puolellakin olisi valtavasti tehtävää. Kuten selvityskin toteaa, olennaisinta on miettiä, miten tuotteet voidaan suunnitella niiden käyttöiän ja uudelleen myyntien määrän maksimoimiseksi.

Selvityksestä nousee monia aiheita, joita voisi jatkossa pureksia tarkemmin. Erityisen kiinnostavaa on minusta kiertotalouden nivominen tuotesuunnitteluun, energiapolitiikkaan, kaupunkirakenteeseen, vakuutussektoriin ja ruokapolitiikkaan. Uskon, että vielä lisää uusia mahdollisuuksia kiertotaloudesta löytyy.

Kiertotalous nojaa uusiutuvaan energiaan. Tätä olisi kiinnostavaa pohtia tarkemmin esimerkiksi heijastellen Suomen energiapolitiikan kehitystä.

Minusta oli kiinnostavaa, että Sitran selvitys nosti esiin liikenteen potentiaalin (esimerkiksi Kutsuplus ja muut palvelut auton omistamisen korvaajana) ja että siinä kaupunkien ja yhteiskuntien rakenne on olennainen vaikuttava tekijä. Kaupunkirakenne osana kiertotaloutta on myös inspiroiva jatkoselvityksen teema.

Olen jo pitkään ollut kiinnostunut vakuutussektorin roolista ympäristöpolitiikassa ja olisi hyvä analysoida lisää vakuutuslaitosten roolia kiertotaloudessa. Sitran selvityksen mukaan tarvitaan myös vakuutuslaitoksilta uusia ratkaisuja jakamistalouden edistämiseksi.

Kiertotalouden ja ruokapolitiikan välinen yhteys on myös kiinnostava aihe. Ruokajätteestä olen kirjoittanut aiemminkin  ja siitä olisi paljon lisää kirjoitettavaa. Kiertotaloudella on yhteys globaaliin ruokaturvakeskusteluun. Miten ruokaa tuotetaan kestävällä tavalla, kun maapallon väestö kasvaa, ruoan tarve kasvaa ja toisaalta ruoantuotanto ja kulutus tapahtuvat eri alueilla. Sitran selvitys tunnisti ruuan arvoketjusta kaksi keskeistä tekijää kiertotalouden näkökulmasta: kuinka hyvin alkuperäinen raaka-aine hyödynnetään, oli kyse sitten päätarkoituksesta tai tuotantoprosessissa syntyvistä sivuvirroista, ja miten ravinteet päätyvät takaisin osaksi kiertoa.

Valtaosa kiertotalouden mahdollisuuksista rakennusteollisuudessa tulee selvityksen mukaan rakennuskannan käytön optimoinnista. Lainsäätäjällä onkin iso kiertotalouden edistämisen mahdollisuus tältä osin.

Selvityksen isoin anti ovat minusta toimialoittaiset esimerkit. Konkreettiset ja toimivaksi havaitut esimerkit ovat tärkeitä yritysten innostamiseksi. Yritysten rooli on tunnistettu selvityksessä keskeiseksi: kiertotalous vaatii onnistuakseen liiketoimintamallien muuttamista ja toimia sekä yksittäisen yrityksen että yritysten välisen yhteistyön tasolla. Julkisella sektorillakin on tärkeä rooli esimerkiksi siinä, mihin tukea suunnataan ja millainen on sääntely-ympäristö.

Kategoria(t): Jätepolitiikka, kestävä kulutus, kiertotalous, Materiaalitehokkuus | Avainsanat: , , , , , | 2 kommenttia

Kemikaalivinkkejä

elok008

Kemikaalikuorman vähentäminen arjessa on kiinnostanut minua jo pitkään, mutta erityisesti nyt pienen lapsen äitinä. Olen aiemmin blogannut Anja Nystenin mainioista Kemikaalikimara-kirjoista ja nyt tarkastelussa on pari ruotsalaista lapsiperheille suunnattua kemikaalitietokirjaa. Suosittelen molempia, jos aihepiiri kiinnostaa.

 

Handla rätt – för en giftfri barndom (kirjoittaneet Anne Lagerqvist, Christine Ribbing ja Karin Wallis 2012) on jaettu neljään lukuun. Ensin kerrotaan yleisesti kemikaaleista arjessamme sekä muun muassa cocktailefektistä eli kemikaalien yhteisvaikutuksista ja oikeuksistamme kuluttajina. Toinen luku on ostosopas, josta ei välttämättä ole suomalaiselle suoraa hyötyä. Tosin monet mainitut tuotemerkit ovat saatavilla netin kautta. Ostosopas on jaettu eri osa-alueisiin, kuten ruokailu, vaatteet, nukkuminen, kantaminen ja matkustaminen. Kolmas luku kertoo helppotajuisesti perustietoa vältettävistä kemikaaleista aina DDT:stä nikkeliin.

 

Neljäs luku on yksi kirjan kiinnostavimmista. Siihen on koottu kirjoittajien omia vinkkejä materiaalien valintaan. Tämä on avuksi esimerkiksi käytettyjä tavaroita hankkiessa. Kemikaalien merkinnät ovat monesti muutenkin vajavaisia, joten on hyvä tietää, mitä näkökohtia eri materiaalien kohdalla kannattaa miettiä. Kirjassa esimerkiksi neuvotaan, että säilykepurkin sisältö pitäisi mielellään käyttää heti, eikä säilyttää ruokaa avatussa säilykepurkissa, sillä avaamisen jälkeen siitä voi liueta bisfenolia ja raskasmetalleja ruokaan.

 

Katarina Johanssonin Den onda badankan – ditt barn och de osynliga gifterna (2012) sisältää paljon samaa tietoa kuin edellä esitelty kirja, mutta on jaoteltu hieman eri tavoin. Kirjassa käydään läpi miten välttää kemikaalikuormaa lastenhuoneessa, leluissa, keittiössä, päiväkodissa, olohuoneessa, kylpyhuoneessa, vaatteissa, siivouksessa, leikkipuistoissa ja pihalla, lomalla, kulkuvälineissä ja juhlissa.

 

Johansson on koonnut kirjansa loppuun kymmenen nopeaa parasta vinkkiään. Poimin tähän mukailtuna niistä omasta mielestäni kiinnostavimmat. Ja jos joku asiaa miettii, niin en ole itse noudattanut ohjeita tarkasti, mutta uskon näiden näkökulmien tiedostamisesta olevan apua.

  1. Älä osta lapselle muovileluja, joissa on vahva muovin tai hajusteen tuoksu. Pese uudet lelut. Osta mieluiten muovilelut EU:n alueelta.
  2. Pidä koti siistinä. Mutta käytä siivotessa mahdollisimman vähän puhdistusaineita. (Pienet lapset esimerkiksi altistuvat palonestoaineille huonepölyn kautta)
  3. Älä säilytä tai lämmitä lapsen ruokia muoviastioissa, valitse mieluiten lasinen tuttipullo.
  4. Suosi luomuruokaa. Erityisesti sellaisten ruokien, kuten viinirypäleet ja rusinat, joista on löydetty isoja määriä torjunta-aineita, kohdalla on järkevää valita luomuvaihtoehto.
  5. Suojaa lapsi auringolta mieluiten vaatteilla ja valitse fysikaalisen suojan muodostava aurinkorasva.
  6. Tapetoi lapsen huone maalaamisen sijaan ja tuuleta uudet matot ja huonekalut kunnolla, ennen kuin viet ne lapsen huoneeseen.
  7. Käytä kuluttajanvoimaasi: kysy, kysy ja vielä kerran kysy tuotetta ostaessasi sen kemikaalisisällöstä. Kriittiset kuluttajat kannustavat tuottajia tekemään parempia tuotteita.
Kategoria(t): arkielämä ja ympäristö, kemikaalit, kestävä kulutus, Lukuvinkit | Avainsanat: , , | Kommentoi

Lukuvinkki: Kestävä johtajuus

Jos Marc Epsteinin Making sustainability work oli sinusta innostava, varmaan innostut myös Aija Bärlundin ja Susanna Perkon Kestävä johtajuus -kirjasta. Tai jos ylipäätään kestävä kehitys ja johtamisfilosofiat ovat sydäntäsi lähellä. Teemana sekä Epsteinin että Bärlund&Perkon kirjassa on kestävyyden johtaminen ja molemmissa on runsaasti esimerkkejä yritysmaailmasta. Epsteinin opukselle aika on tosin tehnyt osin tehtävänsä, sillä öljy-yhtiö BP:tä mainostetaan hyvänä esimerkkinä. Maine taisi kuitenkin mennä aika pitkäksi aikaa Meksikonlahden öljyonnettomuuden myötä.

 

Aija Bärlund ja Susanna Perko kirjoittavat Kestävä johtajuus –kirjassa uudenlaisen johtajuuden, kestävän johtajuuden, tarpeesta. Heidän mukaansa kestävä kehitys ja vastuullinen liiketoiminta ei ole puuhastelua tai kulueriä vaan lähtökohta kannattavalle bisnekselle. Jos yritys haluaa menestyä pitkällä tähtäimellä, on panostettava kestävään kehitykseen, läpinäkyvyyteen ja sidosryhmien osallistamiseen.

 

Kestävän kehityksen lisäarvo yritykselle tulee:

–          toiminnan tehostumisesta

–          uusista markkinoista

–          brändilojaalisuuden kasvusta

–          tuotekehityksestä

Bärlund ja Perko esittelevät neljä kestävän johtajuuden periaatetta. Niistä ensimmäinen on kannattava liiketoiminta. Vain kannattavalla liiketoiminnalla on myönteisiä vaikutuksia yhteiskuntaan muun muassa työllistämisen ja verojen muodossa. Toinen periaate on yksilöiden hyvinvointi ja tällä viitataan paitsi työhyvinvointiin, myös laajemmin ihmisoikeuksiin ja tasa-arvoon. Kolmatta periaatetta, luonnon hyvinvointia, olisin toivonut käsiteltävän vähän laajemmin. Kirjassa mainitaan luonnon ja ekosysteemien suojelu ylätason käsitteenä ja lisäksi nostetaan esille materiaalitehokkuus, suljetut kierrot ja energiankäyttö. Esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden edistämistä osana kestävää johtamista olisi voinut avata enemmän. Neljäntenä periaatteena on yhteisöjen hyvinvointi, jolla viitataan esimerkiksi paikallisten kulttuurien suojaamiseen ja luonnonvarojen käytön oikeudenmukaiseen jakaantumiseen, kun paikallisyhteisöjen ruoaksi käyttämistä luonnonvaroista valmistetaankin polttoaineita. Toisena käytännön esimerkkinä mainitaan irtisanottujen työntekijöiden uudelleen työllistymisen tukeminen.

 

Kirjoittajat haluavat kestävän johtajuuden periaatteet liiketoimintastrategian ytimeen. Kestävä johtajuus on paitsi toimintaympäristön riskien hallintaa myös uusien liiketoimintamahdollisuuksien hyödyntämistä. Kirjassa onkin Outotecin toimitusjohtajalta Pertti Korhoselta ja viestintä- ja yritysvastuujohtaja Minna Ailalta hyvä kirjoitus. Outotec toimii alalla, jolla on isot ympäristövaikutukset ja samalla metallien ja mineraalien kysyntä on kasvanut. Metallien pitoisuus on laskussa, joten jalostaminen vaatii suurempia raaka-ainemääriä ja kuluttaa enemmän energiaa ja vettä. Outotec iskee tähän niukkuudesta syntyvään markkinarakoon, sillä ympäristöä säästävien teknologioiden markkinat kasvavat voimakkaasti.

Kestävä johtajuus on kaiken kaikkiaan tervetullut kooste tärkeästä teemasta suomeksi.

Kategoria(t): Ei kategoriaa, Kestävä kehitys, Lukuvinkit | Avainsanat: , | Kommentoi