Onko tavara ongelma?

Seuraavassa mietteitäni tavaroista, kestävästä kulutuksesta ja minimalismista.
Kävin tammikuussa Suomen Ammattijärjestäjien seminaarissa ja seminaari sai pohtimaan tavaroita eri näkökulmasta: esimerkiksi osana arkielämää, osana elämämme materiaalisuutta ja osana jäteongelmaa. Monelle tavarapaljous kodissa on varmasti ongelma tai ainakin se tekee elämästä epäkäytännöllistä. Lisäksi mitä enemmän tavaraa omistaa, sitä enemmän tarvitsee säilytystilaa ja se lisää toki ympäristövaikutuksia. Kaikkien tavaroiden ja materiaalien ympäristövaikutukset eivät kuitenkaan ole samanarvoisia ja minusta ammattijärjestäjien bisnes hyötyisi näkökulman laajentamisesta asumisen ympäristövaikutuksiin ylipäätään. Itse seminaariin kaipasin myös jonkun elämäntapamme ja yhteiskuntamme materiaalisuutta tutkineen tieteentekijän esitystä.

Tässä Anne Te Welde-Luoman esittämä aikajana tavaroista eri vuosikymmenillä:

kuinka paljon on tarpeeksi

Seminaarin jälkeen lueskelin useita blogeja, joissa kerrotaan tavaroista luopumisesta tai elämän yksinkertaistamisesta. Minimalismi on alkanut puhutella minua, vaikka kukaan kotonani käynyt tai minut tunteva tuskin pitäisi pukeutumis- tai sisustustyyliäni minimalistisena.

Olisiko minimalismipohdinnasta jotain opittavaa kestävän kulutuksen edistämiseen?
Kestävän kulutuksen neuvonnassa yleinen neuvo on vain välttämättömän tai tarpeellisen tavaran kuluttaminen, vaikka ei ole yksiselitteistä, mitä on välttämätön kulutus. Nykyään voi olla vaikea esimerkiksi pärjätä ilman kännykkää, mutta toisin oli vielä parikymmentä vuotta sitten.  Ruohonjuuritasolta yksilöistä lähtevä ajattelu saattaa olla tehokkaampaa kuin ylhäältä päin annettu valistus. Siksikin minusta erilaiset tavara- ja minimalismiblogit ovat kiinnostavia. Keskiluokan osuus globaalisti kasvaa, joten sillä on kulutuksen ympäristövaikutusten kannalta paljon merkitystä, miten keskiluokka kuluttaa. Talouskasvua on kyseenalaistettu ja siinä sivussa muutakin kasvua. Olen pohtinut erilaisten jätemäärien kasvuennusteiden kohdalla, missä tulee raja vastaan ja miten paljon jätemäärä voi lopulta kasvaa. Samaa voi pohtia asuinneliöiden määrän kohdalla ja vaikkapa kotien laitevarustelun ja tavaramäärän kohdalla.

Halusin lisätietoa ammattijärjestäjien ajattelusta ja luin Anne Te Welde-Luoman kirjan ”Kaaoksen kesyttäjä – tavarat, paperit ja aika haltuun”, jossa muun muassa opetetaan perusmetodi kaaoksen kesyttämiseen: ensin muodostetaan yleiskuva kaikesta tavarasta, lajitellaan tavarat ja valitaan mitä säilytetään, mietitään säilytyspaikat ja opetellaan rutiini, jolla tavarat säilyvät järjestyksessä. Te Welde-Luoma neuvoo miettimään kunkin tavaran kohdalla, tukeeko se omalle elämälleen asettamiensa tavoitteiden saavuttamista. Te Welde- Luoma kirjoittaa, että tavaroiden vähentäminen lisää kotona rentoutumista, vähentää syyllisyyttä tekemättömistä töistä ja käyttämättömistä tavaroista. Muita etuja järjestämisestä ovat kodin turvallisuus, siivouksen helppous, tuhoeläinten torjuminen, tavaroiden löytyminen ja luovuudelle ja uusille ideoille syntyvä tila. Hänen mielestään tavaroiden säilyttämisen syynä on usein menetyksen pelko. Muistot toimivat todistuksena saavutetuista asioista tai muistojen kultaamista menneistä hyvistä ajoista tai dramaattisista tapahtumista ja kirjahyllyn kirjat todistavat lukeneisuudesta. Tavarat pitävät meitä kiinni joko menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Paljon tavaraa säästetään siksi, että uskomme tekevämme niillä jotain joskus. Tämä on minusta kiinnostavaa pohdintaa. Toisaalta pidän ongelmana monien tavaroiden kertakäyttöisyyttä ja arvostan esimerkiksi jo aikaa nähneitä, mutta käytössä kestäviä huonekaluja ja muita tavaroita. Ripaus materialismia ja tavaroihin kiintymistä voi myös vähentää turhaa kierrätystä.

Filosofi Timo Airaksinen toteaakin kirjassaan ”Saasta – filosofinen johdatus jätteen todellisuuteen”  osuvasti seuraavaa: ”Tavara onnellistuttaa ihmisen vain, kun sen puoleen käännytään, sitä tutkitaan ja tarkastellaan, se valitaan ja otetaan omaksi.
Miksi kierrättää tavaraa, kun sen saa sen myötä takaisin? Tavara on ongelma, ei jäte itsessään.”

Mainokset
Kategoria(t): arkielämä ja ympäristö, kestävä kulutus Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s