Jätehierarkian alimmalla portaalla

Jätehierarkian alimmaksi portaaksi kutsutaan yleensä loppusijoitusta eli kaatopaikkoja. Oikeastaan vielä tämänkin alapuolelle sijoittuu laiton dumppaus kehitysmaihin. Erityisesti sähkö- ja elektroniikkaromun kohdalla laiton dumppaus on ongelma. Sähkö-ja elektroniikkaromu (SER) on kenties maailman nopeimmin kasvava jätevirta. SERin kasvuvauhtiin vaikuttavat uusien laitteiden ja teknologian kehittäminen sekä laitteiden käyttöiän lyheneminen. Monet sähkö- ja elektroniikkalaitteet vaativat akkua tai paristoja toimiakseen ja siksi myös kannettavien akkujen ja paristojen päätyminen jätteeksi kasvaa SERin rinnalla.

 

Sähkö- ja elektroniikkalaitteet ovat yhä tärkeämpi osa arkielämäämme ja muutos on ollut nopeaa. Mielestäni en ole uusien tuotteiden perässä juoksevaa sorttia, enkä innostu hifistelemään uusilla laitteilla. Silti huomaan uusia laitteita kertyvän: esimerkiksi toimimattoman kännykän tilalle piti hankkia uusi ja lapsellekin on kertynyt yllättävän monta elektroniikkalelua.

 
Sähkö- ja elektroniikkalaitteet koostuvat useista eri materiaaleista, joiden käsittely- ja kierrätysmahdollisuudet ovat erilaisia. Romu sisältää taloudellisesti arvokkaita materiaaleja, kuten kultaa ja palladiumia. Lisäksi romu sisältää useita ihmisten terveydelle ja ympäristölle haitallisia aineita ja yhdisteitä. Vaikka tiettyjen aineiden, kuten elohopea, lyijy ja kadmium, käyttö onkin pääsääntöisesti nykyään kielletty, niitä kuitenkin esiintyy ennen lainsäädännön kiristämistä valmistetuissa laitteissa ja niitä löytyy siksi sähkö- ja elektroniikkaromusta edelleen.

 
SERin todellisen määrän arvioiminen on vaikeaa, koska eri laitteilla on eripituinen käyttöikä. Esimerkiksi kännykät päätyvät jätteeksi nopeammin kuin vaikkapa kylmälaitteet. Lisäksi sähkö- ja elektroniikkalaitteita viedään ulkomaille kierrätykseen ja myös laittomasti kehitysmaihin, joissa ei ole asianmukaisia käsittelymahdollisuuksia romulle. Vanhentuneita laitteita taas kertyy kotitalouksiin. Koska kaikki laitteet päätyvät jätteeksi jossain vaiheessa elinkaartaan, käytetään romun kertymän arvioimisessa hyväksi markkinoille laskettujen laitteiden määriä, vaikka senkin arvioinnissa on vaikeuksia. Eräiden arvioiden mukaan sähkö- ja elektroniikkaromua syntyisi maailmanlaajuisesti vuosittain 20-50 miljoonaa tonnia. Nykyisellä kasvuvauhdilla jo vuonna 2017 voisi maailmassa syntyä 65,4 miljoonaa tonnia SERiä.

 
Tuottajavastuun piiriin kuuluvat yritykset huolehtivat Suomessa virallisesta SER-romun keräysjärjestelmästä. Kaikki sähkö- ja elektroniikkaromu ei kuitenkaan päädy viralliseen keräysjärjestelmään. Vuosien 2008 ja 2009 aikana Suomessa virallisen keräysjärjestelmän ohi kulkeutuvan sivuvirran suuruuden on arvioitu olleen noin 40-50 % kaikesta jätteeksi muodostuvasta sähkö- ja elektroniikka-romusta. Viralliseen keräysjärjestelmään olisi siis päätynyt samana aikana vain 50-60 % kaikesta jätteeksi muodostuvasta sähkö- ja elektroniikkaromusta. Osa virallisen järjestelmän ohi kulkevasta romusta päätyy kuitenkin asialliseen käsittelyyn. Jotkin toimijat kunnostavat vanhoja laitteita uudelleenkäytettäväksi ja osa päätyy kiertoon esimerkiksi kirpputorien kautta. Sivuvirroissa erityisenä ongelmana ovat toimijat, jotka kuljettavat sähkö- ja elektroniikkaromua laittomasti EU:n ja OECD:n maiden ulkopuolelle. Suurin syy käytöstä poistettujen laitteiden keräämiseen virallisen järjestelmän ulkopuolella on romun sisältämien materiaalien korkea hinta maailman raaka-ainemarkkinoilla.

 
Sähkö- ja elektroniikkaromua saa viedä Suomesta EU- ja OECD-maihin vain hakemalla siihen jätteensiirtolupaa. Tuotteen ja jätteen välinen raja voi kuitenkin olla epäselvä. Uudelleenkäyttöön tarkoitettuja sähkö- ja elektroniikkalaitteita saa viedä, mikäli ne ovat ehjiä ja toimivia ja ne aiotaan siirtää suoraan uudelleenkäyttöön. Ne eivät siis ole jätettä. Vanhanaikaisia laitteita ei tulisi viedä, sillä ne sisältävät haitallisia aineita, eikä kohdemaassa välttämättä ole niille asianmukaista käsittelymahdollisuutta, kun ne lopulta päätyvät jätteeksi. Lisäksi kehitysmaiden kuluttajia ei välttämättä kiinnosta vanhanaikainen elektroniikka.

 
Romua tuodaan esimerkiksi Afrikkaan lahjoituksina tai uudelleenkäyttöön tarkoitettuna, mutta iso osa on käyttökelvotonta romua ja usein laitteiden käyttökelvottomuus selviää vasta perillä. Asianmukaista kierrätysteollisuutta romun käsittelyyn on kehitysmaissa niukasti ja jopa pienet lapset polttavat romua irrottaakseen siitä arvokkaat metallit myytäväksi kierrätysteollisuudelle Kiinaan. Lapset altistuvat samalla romun sisältämille haitallisille aineille. Afrikan slummeista on löytynyt niin eurooppalaisten ja amerikkalaisten yritysten kuin julkisen sektorin instituutioiden vanhoja tietokoneita, joiden tuskin on ollut tarkoitus päätyä sinne. Vaikka laitteet toimisivatkin, on kyseenalaista, että länsimaissa kehitetään vähemmän energiaa käyttäviä laitteita ja samalla viedään vanhentuneet energiasyöpöt laitteet Afrikkaan uudelleenkäyttöön.

 
Jätemateriaalit ovat kannattava tulonlähde afrikkalaisille. Olisi kuitenkin mahdollista suojata afrikkalaisten romunkäsittelijöiden terveyttä ja ympäristöä sekä samalla tehdä kestävää bisnestä kehittämällä asianmukaista kierrätystä ja laitteiden uudelleenkäyttöä. Paras vaihtoehto SERn käsittelyyn on käsitellä romu moderneissa korkean teknologian kierrätyslaitoksissa, joissa on tehokkaat päästöjen hallintajärjestelmät. Globaalisti tarkasteltuna näin harvoin tapahtuu. Osa SERstä myös päätyy yhdyskuntajätteen mukana jätteenpolttoon tai kaatopaikoille. Kierrätyksellä ei voida ratkaista SER-romuongelmaa: joidenkin asiantuntijoiden mukaan parhaisiinkin käsittelymenetelmiin liittyy ympäristö- ja terveysriskejä, joten tärkeintä olisi vähentää haitallisten aineiden käyttöä elektroniikkatuotteissa sekä valmistaa pitkäikäisempiä tuotteita. Tuotesuunnittelijat ja laitevalmistajat ovat siis avainasemassa tämän romuongelman ratkaisussa. Pitkäikäisyyttä tuotteilta peräänkuuluttaa esimerkiksi ruotsalaistutkimus.

 
Kuluttajat voivat osaltaan edistää sähkö- ja elektroniikkaromuun liittyvien ongelmien ratkaisua ensinnäkin harkitsemalla tarkasti ostotarpeitaan. Mahdollisuudet huoltaa, kunnostaa ja päivittää laitteita kannattaa myös selvittää etukäteen. Kun jokin laite lopulta on tullut tiensä päähän, se tulee palauttaa asianmukaiseen keräykseen.

 
Lisää luettavaa aiheesta:
Kaukainen kaatopaikka
SYKEn jätteensiirtosivut

YK:n STEP- aloite

Tuotteiden kestoiästä aiempi bloggaukseni

Mainokset
Kategoria(t): arkielämä ja ympäristö, Jätepolitiikka, kemikaalit, kestävä kulutus, Materiaalitehokkuus, tuotepolitiikka Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s