Ympäristöministeriö järjesti viime viikolla mainion ja ajankohtaisen ilmastoseminaarin ”Ilmastosopimus. Nyt”. Yksi kiinnostavimmista puheenvuoroista oli Antti Savilaakson, joka on työskennellyt vastuullisen sijoittamisen parissa kymmenen vuotta, muun muassa Nordeassa ja nykyään Lontoossa MSCI ESG Researchilla. Savilaakson mukaan ilmastonmuutos tulee radikaalisti vaikuttamaan tapaan, jolla pääoma jakautuu, sekä tapaan jolla sijoittajat sijoittavat. Ilmastonmuutos on jo jokaisen sijoittajan agendalla, mutta eri tavoin. Toisaalta ilmastonmuutos nähdään sijoitusmaailmassa uhkana ja toisaalta mahdollisuutena. ilmastonmuutos on kallis uhka, mutta sen torjuminen luo liiketoimintamahdollisuuksia. Ilmastonmuutos myös tekee joistakin yrityksistä sijoituskelvottomia. On olemassa liiketoimintamalleja, joilla ei ole tulevaisuutta, mutta toisilla taas on. Irtaantuminen fossiilisijoituksista on vahva viesti markkinoille. Savilaakson mukaan öljy-yhtiöiden investoinnit ovat vuosittain 500 miljardia euroa, mutta niistä vain alle prosentti menee uusiutuviin energianlähteisiin. Miten tämä pääoma voisi allokoitua uusiutuviin voimakkaammin? Savilaakso painotti hiilipäästön hinnoittelua. Sijoittajat seuraavat ilmastoneuvotteluja tarkkaan ja vaativat ilmastosopimusta. Selkeitä pelisääntöjä tarvitaan. Päästökaupan alku loi epävarmuutta ja hermostuneisuutta, markkinat kuitenkin kaipaavat varmuutta tulevaisuuden suunnasta ja siksi hiilipäästölle pitää olla hinta. Itse pohdin, että jos riittävän korkean hinnan asettaminen hiilipäästöille olisi yksinkertainen konsti, olisi se jo tehty. Haluavatko kaikki hiilen hintaa peräänkuuluttavat tahot todella, että sellainen ja vielä riittävän korkea asetettaisiin? Vai onko se vain helppo vaatimus esittää, kun tiedetään että toteuttaminen on vaikeaa, kuten Greenpeacen Kaisa Kosonen huomautti seminaarissa.
Suomen pääneuvottelija Harri Laurikka kertoi, että Pariisin neuvotteluja varten toimitettujen maiden päästövähennyspanosten osuus on jo noin 60-70 prosenttia maailman päästöistä. (Lisää panoksia ilmoitetaan koko ajan ja tänään kattavuus on jo yli 70 prosenttia päästöistä.) EU:n komission ilmastoneuvotteludelegaation vetäjä Elina Bardram huomautti, että G20-maat kattavat ¾ maailman päästöistä, mutta yhä on G20-maita joiden päästövähennyssitoumukset puuttuvat.
Mika Sulkinoja Greenstreamiltä esitteli tuoretta tutkimusta suomalaisten ilmastoasenteista. Kyselyn mukaan suuri osa suomalaisista on sitä mieltä, että kansainvälisen yhteisön tulisi tehdä kaikkensa lämpötilan nousun rajoittamiseksi kahteen asteeseen ja että kunnianhimoisia toimia tarvitaan pikaisesti. Kyselyn tiivistelmässä todetaan: ”Kyselytutkimuksessa havaittiin selkeä yhteys tietotason, huolestuneisuuden ja toimenpiteiden kiireellisyyden välillä. Mitä enemmän tietoa ilmaston lämpenemisestä ilmiönä on, sitä enemmän siitä ollaan huolestuneita ja sitä voimakkaampiin ja kiireellisempiin toimiin ollaan valmiita. Keski-ikäiset miehet tietävät ilmiöstä vähiten ja ovat vähiten valmiita toimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Nuoret ja naiset ovat valveutuneempia, huolestuneempia ja valmiimpia toimiin.”
Oivallisesti järjestetyissä paneelikeskusteluissa esille nousi esimerkiksi julkisen rahan tärkeys ilmastokysymyksessä, sillä erityisesti sopeutumistoimia eivät yksityiset innostu rahoittamaan. Hyvää keskustelua oli myös oikeudenmukaisuudesta sekä siitä miten neuvotteluja tuetaan ulkopuolelta ja esimerkiksi kaupunkien roolista.
Ilmastovanhempien puheenjohtaja Tapio Pesolan puheenvuorot olivat minusta tärkeitä ja toivat hyvin esiin sen turhautumisen, johon huoli ilmastosta ja riittämättömistä poliittisista toimista ilmastonmuutoksen torjumiseksi johtaa. Ilmastonmuutoksen mekanismit voivat myös olla hankalia ymmärtää. Asiaa ei todellakaan voi sysätä yksittäisten kansalaisten harteille. Ilmastovanhemmat ovat saaneet mukavasti julkisuutta asialleen ja tekevät tärkeää työtä.
Ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista helpottavat toimet ovat aivan erityisesti asioita, joista meillä ei ole varaa laistaa. Kuten nykyään suosittu sanonta kuuluu: ”Tekemättä ei voi jättää”.
Naturaatiopiste 