Pariisin ilmastosopimus tuli voimaan – riittävätkö kansalliset toimet?

Pariisin ilmastosopimus tuli voimaan 4.11. Sopimuksessa maat sitoutuivat tavoitteeseen pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa asteessa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkivät toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen. Pariisin sopimus ei sisällä määrällisiä päästövähennysvelvoitteita vaan osapuolet sitoutuvat sopimuksessa valmistelemaan ja saavuttamaan kansalliset päästötavoitteet. Pariisin sopimuksen merkitys on suuri, vaikka se ei olekaan kaikilta osin kovin yksityiskohtainen.

Tänään alkaa ilmastokokous Marrakechissa.  Oleellista on, miten maat pystyvät kiristämään tavoitteitaan ja miten kanavoidaan lisää rahoitusta ilmastotoimille. Marrakechin neuvotteluissa on esillä esimerkiksi kansallisten ilmastotoimien toteuttaminen. Suomessa onkin valmisteilla energia ja ilmastostrategia, jonka valmistelusta julkaistiin uutinen, että hallitus aikoo kieltää kivihiilen käytön. Ehdotus on herättänyt keskustelua puolesta ja vastaan. Ainakin olisi tärkeää, että kivihiilen kieltämisestä ei seuraa turpeen käytön lisääntyminen. Näin kuitenkin näyttää käyvän. Periaatteessa kivihiilen kielto on oikean suuntainen toimi, mutta asioiden kieltäminen kuulostaa yleensä houkuttelevammalta kuin mitä käytäntö lopulta osoittaa järkeväksi. Tarvittava energiaremontti edellyttäisi kivihiilen kiellon lisäksi muita merkittäviä päätöksiä esimerkiksi turpeen ja öljyn käytön suhteen.

UNEPin  tuoreen raportin mukaan maailman lämpötila on nousemassa 3,4 astetta tällä vuosisadalla ja vuoden 2030 päästöt olisivat 12-14 gigatonnia ylempänä tasoa, jolla lämpeneminen voitaisiin rajoittaa 2 asteeseen. Lisää toimenpiteitä, myös meillä Suomessa, siis tarvitaan kiireesti.

Intoa ja menestystä Marrakechiin Suomen neuvottelijoille.

Kategoria(t): ilmastopolitiikka. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Jätä kommentti